Adiós!

Nyt on kulunut pari viikkoa Suomessa ja elämä täällä on täysin normalisoitunut. Kavereitten kanssa jatkettiin siitä, mihin viimekesänä jäätiin eli ihanaa on ollut. Oikeastaan koko elämä täällä jatkuu vaan siitä, mihin se jäi sillon vuosi sitten. Kun näin lentokentällä ekan kerran vanhemmat ja veljet ja ajettiin sitten kotiin, äiti kysyi miltä nyt tuntuu ajaa tätä tuttua kotitietä kymmenen kuukauden jälkeen? Vastasin, että tuntuu siltä kuin olisin ajanut tässä just eilen. Mutta niin se on. Ihan kun en olisi ollutkaan poissa.

Välillä tulee vähän jännä fiilis, niin kuin en muka muistaisi enää mitään Meksikosta, ja koko maa ja siellä vietetty vuosi tuntuisi kaukaiselta. No, ne fiilikset kai kuuluu asiaan, ja kyllähän ne kaikki muistot ja kokemukset siellä päässä pysyy ja myöhemmin niistä riittää juttua vaikka kuinka. Meksikoa ikävä ei varsinaisesti ole vielä ollut, mutta paras kaveri joka palasi pari kuukautta sitten Australiasta sanoi, että se ikävä iskee vasta reilun kuukaude jälkeen. No, Ihanaa kun on niin paljon mmuitankin vaihtarikavereita, joiden kanssa voi sitten purkaa ajatuksia kun aika on. He kun ainakin ymmärtää. :)

Ehkä kaipaan Meksikosta iloisia naamoja, ihania kohteliaita mehikaanipoikia, tacojen tuoksua kadulla, mutta eniten on ikävä Espanjan puhumista! Koitan aina kun on vaan mahdollisuus käyttää espanjaa, ettei se unohtuisi. Pari kertaa oon jo hostperheen kanssa jutellut skypessä, kerran törmännyt entiseen meksikovaihtariin ja nyt yhdellä kaverilla on Chileläinen perhetuttu kylässä, niin sen kanssa pääsin jo juttelemaan. Mulla on kuulemma aivan meksikolainen aksentti. Oon siitä ylpeä! :)

Monet varoitteli, että vaihtovuoden jälkeen saattaa iskeä masennut, elämä tuntuu jakautuneen ja suomi vaan tympii. No voin huokasta helpotuksesta, sillä niin ei ole käynyt. Oon ilonen, että oon taas Suomessa. Vaikka mulla olikin Meksikossa ihana vuosi, ja se oli todella rankkaa jättää kaikki sinne, on mulla Suomessa asiat niin hyvin ja muutenkin elämä täällä, etten murheile yhtään. Vaihtovuosi on se yksi vuosi ja sen jälkeen palataa kotimaahan. Oon kokenut sen vuoden iloineen ja suruineen ja nyt se on ohi ja elämä jatkuu täällä. Niin se menee. :)
Tuun palaamaan vielä Meksikoon, en tosin tiedä milloin, mutta joku kaunis päivä. Sitten voin taas keskittyä 100% Siihen ihanaan maahan ja ottaa senkin kaiken irti, mitä ei vaihtovuotena ehtinyt!

Tuntuu hassulta jättää bloggaus, kun olen jo melkein puoltitoista vuotta tottunut sitä tekemään. Saa nähdä jos vaikka katkankin jonkun muun blogin parissa, mutta tälle blogille on nyt aika sanoa hyvästi! Ihanaa kesänjatkoa! :)

Valmistujaispäivä!

Suomessa oltu jo muutama päivä ja fiilikset on hyvät. Heti ekana aamuna pari kaveria tuli käymään meillä. Oli ihanaa nähdä niin rakkaita ihmisiä pitkän ajan jälkeen. Juttu luisti entiseen malliinsa, niin kuin ei oltaisikaan oltu poissa. Kaikki muukin on samaa vanhaa tuttua, mutta on siltin ihanaa olla taas Suomessa, kotona. <3 Juhannustakin ehdittiin jo juhlia, ja pakko sanoa, että on Suomessakin niin kivaa pitää hauskaa!

Nyt kuitenkin juttua Graduacionista, eli koulun valmistujaisjuhlasta. Eli siis sununtaipäivä alkoi sillä, että mentiin kahdeksaksi koululle ottamaan luokkakuvia valmistujaiskaapu ja -lakki päässä. Siitä jatkettiin Talolle, jossa jossa valmistujaisseremonia pidettiin. Oli ihanaa, kun 400 mustakaapuista oppilasta täytti salin. Ohjelmaan kuului useita puheita ja lippumarssi, sekä Mekikon kansallislaulun laulaminen. Itse en osannut sanoja, joten tyydyin ottamaan vain videota hetkestä. :D
Seuraavaksi alkoi kymmenen luokan todistusten jako. Meidän luokka oli ensimmäisenä, ja vuodollaan jokainen haki todistuksen ja kätteli rehtoria, Manten presidenttiä ja kahta muuta tärkeää henkilöä. Omalla vuodollani sain lappuni, Mikä ei kyllä ollut varsinainen todistus, ja kättelin ensin presidenttiä. Tämmä yllätyksekseni alkoikin puhumaan mulle englantia ja hämmenyin sen verran, että seuraavana rehtorin mua kätellessä sanoinkin sille vahingossa onneksi olkoon. :D Huvitti jälkeenpäin.
Kun kaikki virallinen oltiin hoidettu, alettiin ottaa kuvia kavereiden ja luokan kanssa, kaavut päällä tietenkin. :)

Illalla oli tiedossa fiesta yhdellä Manten suurimmalla juhlatalolla. Kuvien oton jälkeen siis kiirehdittiin takaisin Limoniin kotiin suihkuun ja valmistautumaan. Aikaa kuluikin yllättävän paljon ja saavuttiin seitsemän aikoihin fiestaan, meksikolaiseen tapaan reilusti myöhässä. Koko paikka oli laitettu tosi kauniiksi. Tarjolla oli illallinen ja juotavaa. Lähes koko illan suurin osa kulutti kuitenkin tanssilattialla tanssien ja ottamalla viimesiä kuvia luokan kanssa. Tuli haikea olo, kun mietin, että näitä ihmisiä en nää enää tän illan jälkeen. <3

Keskiyöllä fiesta sitten loppui, mutta juhlat ei suinkaan. Lähdettiin siis jatkoille Carloksen ja Jessian biletaloon. Ihania niiden vanhemmat, kun aina siellä saadaan juhlia. Ei varmaan ollut heillä kovin makoisat yöunet, sillä musiikki soi täysillä ainakin neljään asti. Oli paljon porukka meidän luokkalisten lisäksi, ja jatksettiin koko ilta tanssimista. Kolmen-neljän aikoihin ihmiset alkoi lähtemään kotiin, mä jäin kuitenkin Carlokselle yöksi American, Chuyn ja muutaman luokkakaverin lisäksi. Istuttiin iltaa aamu-kuuteen asti kunnes mun oli aivan pakko alkaa vaan nukkua. No ei siinä akuaa tuudittu, kun tunnin päästä america herättää mut pirteänä ja ilmoittaa, että nyt lähdetään kotiin. :D Mulla oli koko päivä tiedossa pakkaamista ja America lätisi tampicoon, joten oli paljon tekemistä.
Mutta koko päivä oli niin ikimuistonen ja ihana, että oon hirmu onnellinen, että pääsin mukaan ja ehdin sanoa heipat vielä kaikille kavereille. <3

Tässä vielä kuvia seremoniasta, graduación fiestasta ja jatkoilta!

Despedidas...

Huhhu! eilen oli koulun valmistujaiset, ja täytyy sanoa, että oli ihan unohtumaton kokemus. Itse juhlintaa kesti 24 tunti, ja nyt on jalat rakoilla tanssimisesta. Oon niin ilonen, että sain jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa ja ehdin juhlia vamistujaisia. Kirjotan vielä suomen puolella valmistujaisista kunnon postauksen kuvien kera, joten älkää ihan heti lopettako blogin lukemista, vaikka Suomeen oonkin palaamassa. :)

Mutta siis... mites näitä fiiliksiä voisi kuvailla. Aika ristiriitaset on tuntet, kun perjaatteessa oon innoissaa ja vähän jännitän sitä, että kohta oon koneessa ja nään taas perheen ja kaverit. Toisaalta edelliset kolme päivää on ollut aika haikea olo kun koko vuosi on kohta ohi, rakkaita ihmisiä jää tänne, enkä suurinta osaa nää enää koskaan. Muuten kuitenkin ihan hyvä olo, vaikka vähän väsynyt tunnin yöunien ja aamupalaksi nautitun redbullin jälkeen. :D

Perjantaina näin yhtä kaveria pitkästä aikaa, ja vietettiin ihana päivä. Kun ne heipat piti sanoa, itkuhan siinä tuli. Sama jatkui eilen, kun piti hyväsellä Chile... saan varmaan nestehukan vielä kun tänään täytyy sano heipat kaikkein lähimmille kavereille täällä ja Americalle, kun se joutuu lähtemään Tampicoon, eikä pysty tulla saattamaan mua kentälle.
Lento lähtee siis huomenna aamupäivällä, ja Gilda, eli mun toinen hostsisko ja Lalo tulee saattamaan mua. :)

Tämä päivä on mennyt pakkaillessa, ja oon aika tyytyväinen, kun oon saanut niin hyvin kaiken mahtumaan, ja laukut painaa ihan sallitun määrän. Kuvittelin, etten mä nyt niin kauheesti oo ostanut täältä mitään, mutta kyllä sitä tavaraa kummasti siltin on kertynyt. Vielä on yksi laukku pakkaamatta ja sitten on aika lailla valmista.

Nyt lähden kuitenkin Jessian kanssa tulostamaan lentolippuja sun muita lappuja ja saattamaan American bussiasemalle. Voi itku mitäköhän siitäkin tulee...

Kääk! viikko lähtöön

Aluevalvoja soitti eilen aamulla, ja sanoi, että mun lentoja ollaan buukkaamassa 21. päiväksi tätä kuuta. Tänään siihen on tasan viikko, enkä voi uskoa, että nyt se viiminen viikko lähti käyntiin. Pitäisi alkaa pakkaamaan, mutta jotenkin lähtö tuntuu niin kaukaiselta asialta, että eihän nyt sentään vielä.

Angstailin tossa edellisessä postauksessa, kun en päässytkään lähtemään Tampicoon, mutta nyt kun paluupäivä aikaistui, on ihan kiva viettää täällä Mantessa viimiset päivät ihan rauhassa. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tiedossa ennen sunnuntaita kun koulun päätösjuhla koittaa. Torstaina on tarkotus mennä katsomaan Jessian kanssa juhlamekkoja ja kenkiä Graduacionia varten. Sunnuntaina käyntiin Gildan, Lalon ja pikku Fedra-serkun kanssa Piñatassa, eli siis lasten synttärikutsuilla. Sen jälkeen mentiin keskustaan kiertelemään, jossa oli sunnuntaiseen tapaan kaikkea ohjelmaa mm. tanssiesityksiä ja laulukilpailuja. Eilen illalla kävin Jessian kanssa zumbailemassa. Oli eka zumba-kerta täällä meksikossa, ja oli kyllä hauskaa. Taidankin jatkaa zumbaamista taas suomessa. :)

Tänään jo oli tarkotus mennä selvittämään kaikkia papereita aluevalvojan kanssa, mutta sen nyt yllätys taas jäi, joten huomenna uus yritys. Perjantaina America ja Rafa tuleekin jo Tampicosta, niin pääsen viettämään viimisen viikonlopun niitten kanssa. Hyvä juttu :)

Nyt on ihan jees fiilis Suomeen paluusta. Saa nähdä mikä on meininki sitten tiistaina...

löpin löpin

Sisko lähtee huomenna Tampicoon, mutta näyttää vähän siltä, että en oo menossa sen mukaan. Oon koittanut ottaa asiaa puheeksi, mutta se on ihmeen nihkee ja puhuu vaan siitä, kun SE on menossa. Eli haisee siltä, ettei se ota mua mielellään mukaan. No joo ihan miten vaan, en kyllä tiedä mitä mä siellä teksinkään, kun se itse on koulussa. Juttelin yks paiva Chuchon kanssa, joka siis asuu Tampicossa, niin voihan se olla, että meen sen luokse asumaan ees pariksi paivaks. Chucho oli ainakin innoissaan, että se vie mut rannalle. No saa nyt nahda. Huomenna tuskin kuitenkaan oon lahdössä yhtaan mihinkään. Vähän kuiva fiilis nyt...

No mitäs tässä on tullut tehtyä. Eilen oltiin kavereitten kanssa yksissä illanistujaisissa, ei mitään kummempaa. Joka päivä tällä viikolla ollaan oltu kadulla ajelemassa vueltaa tai muuten vaan hengailemassa Rafan ja Chuyn kanssa.
Ainiin! Täällä on tosi yleistä, että koiria annetaan lahjaksi kavereille, tyttö- ja poikaytäville, serkuille yms. No rafa olis antanu mulle lahjaksi maailman sulosimman koiranpennun, mutta koska siitä huolehtiminen ei oo mikään yksinkertasin juttu Suomessa, niin en voinu ottaa sitä. Mutta tehtiin, niin että sain sen hoitoon yheksi päiväksi. Oli kyllä maailman sulosin tapaus sellanen pieni vauveli. :)




Joo nyt en ehdi enempää kirjotella kun tuli lähtö Rafan kanssa ostamaan matkalaukkua! :)

Tällaset fiilikset tänään

Totuus iski ku salama kirkkaalta taivaalta tossa viime yönä. Mulla on täällä enää KAKSI viikkoa jäljellä. En oo missään vaiheessa laskenut päivä paluuseen, ja nyt sitten kävi noin. Miettisin, että kun viimisen viikon oon Tampicossa, niin mun täytyy vähän pakkailla kamoja täällä jo sitä edeltävällä viikolla. Sitten tajusin, että sehän on TÄMÄ viikko, eli siis tänään, huomenna, ylihuomenna... kamalaa!

Tänään on kiva päivä tiedossa. Huomennakin on kaikkea tekemistä. Paljon on vielä ohjelmaa, mutta mihin kaikki aika on kadonnut. Ei, en todellakaan oo vielä valmis palaamaan Suomeen. :(

Kesä alkoi

Viis päivää on jo kesälomaa kulunut, mutta tuntuu kun tässä olis jo ainakin pari viikkoa lomailtu... aika menee hitaasti. No alkuviikolla olin vähän huonoilla fiiliksillä, mutta se meni onneksi ohi ja nyt kaikki on jo hyvin. :) Eilen oli Chilen synttärit, niin mentiin yhteen kivaan karaokebaari-Hobbyyn istumaan iltaa muutaman luokkakaverin kanssa. :) Oli kiva ilta, ja tuntui, että pitkästä aikaa näki taas kaikkia, vaikka kouluahan oli vielä viimeviikolla. Niitä on vaan tottunut näkemään joka päivä niin siksi tuo. :)

En edelleenkään tiedä milloin oon tulossa Suomeen, kun lentolippuja en ole vielä saanut, mutta eiköhän ne tässä piakkoin lähetetä mulle. Joka tapauksessa alkaa miettimään sitä paluuta enemmän kun se lähestyy. Ja kun muut vaihtaritkin alkaa lähtemään, niin tajuaa viimestään, että vuosi alkaa olla lopuillaan. Viime sunnuntaina lähti yks rotarivaihtari Magda takasin Puolaan ja ens tiistaian lähtee Thomas. Ollaan Thomaksen kanssa harmiteltu, että olis ollu kiva lentää yhdessä, mutta ei voi mitään. Kaikkea ei voi saada.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa, kun mun pää on särkenyt tiistaista lähtien. En oo sen takia saanut nukuttua kunnolla ja siksi väsyttää ja laiskottaa pahemman kerran. Tänään mennään käymään lääkärissä, niin jos olo paranis sitten. :)

Niin joo viikonlopusta vielä sen verran, että perjantainahan oli luokan illanistujaiset Jessian ja myös siis Carloksen talolla. Ihanan moni oli paikalla ja oli hirmu hauskaa. Meijän luokan kanssa juhliminen on vaan jotain parasta. :D Grillailtiin carne asadaa, mutta en tiedä missä mahdoin olla, mutta grillailu ja ruoka meni mun osalta kokonaan ohi. :D No ei se mitään.

Hostvanhemmat lähti lauantaiaamulla Monterreyhin, niin mitäs muutakaan tehtiin, kuin pidettiin pikku juhlat siskojen ja Gerardon kanssa. Istuttiin iltaa myöhään myöhään yöhön, ja sen takia tänne jäi varmaan 15 henkeä yöksi. Onneks on iso talo, niin kaikki mahtui nukkumaan. :)

Tässä vielä vähän kuvia sieltä sun täältä:


Tajusin tossa kuvia etsiessä, että en oo kirjottanut mitään viimisestä koulupäivästä. No aamu aloitettiin kirjottamalla tervehdyksiä ja pieniä muistotekstejä kaikkien koulupuvun paitaan. Munkin paita on nyt täynnä kaverien kirjotuksia. Se on tosi hieno <3 Ohjelmassa oli myös köydenvetoa, nyrkkeilyotteluita, robottihärkäratsastusta ja karaokea.






Bongattiin yks päivä kadulta jonkin lastensarjan lääkärin, jonka nimeä en nyt muista. Pitihän siitä kuva napata. :D


Oli pakko lisätä tää kuva perjantailta. Noi Coronapullot vielä tossa... ei voi Meksikolaisempi olla! ÄLKÄÄ TUOMITKO! :D Tä kuva on otettu alkuillasta eikä kaverit ollu tollasessa kunnossa ollenkaan miltä näyttää, poseeras vaan kun näki mut kameran kanssa. :)


Perjantaina Magda tuli käymään Jessian talolla ja sanomaan moikat kaikille.
Kuvassa Chyara, Magda, Ingrid ja minä. :)

Mi cumpleaños!

Eli eilen oli siis 25.5 ja mun syntymäpäivä. Vihdoin oon täysi-ikäinen, en tosin yhdessä yössä muuttunut yhtään aikuisemmaksi tai vastuullisemmaksi, mutta muuten vaihtovuosi on kasvattanut ja valmistanut mua hyvin olemaan vähän aikuisempi. :)

Aamulla heti kouluun päästyä oli ihana kun kaikki muisti, että täytän vuosia, ja sain onnitteluhalit heti aamusta. Ruokailun jälkeen olin taas pitämässä suomiesitelmää ykkösille, kun jossain vaiheessa opettaja tulee luokkaan, ja sanoo, että kun oon saanut esityksen loppuun, pitää mun mennä heti omaan luokkaan... opettajalla oli mulle kuulemma asiaa. No kun sitten pääsin luokkaan, alko kaikki laulaa onnittelulaulua ja seuraavaksi nään että opettajan pöydälle oli ilmestynyt kakku. Meinasin alkaa poraamaan siinä, kun olin niin yllättynyt. :D Luokkakaverit oli kaikki osallistunut kakun ostoon ja pyytäneet opettajalta tunnin vapaaksi mun synttäreitä varten. <3 ihania!
No kun oli kerran matikan tunti kyseessä, tehtiin matemaattinen lasku kakun pilkkomista varten, (sen jälkeen kun osa siitä oli lätätty perinteisesti mun naamaan) jotta kaikki saisivat palan. :D no hyvin se kakku riitti. Ja vein sitten palan fysiikan opettajallenikin, jotta tälle jäisi vähän parempi kuva minusta, kun en oikein kuulu tämä suosikkioppilaisiin. :D

Iltapäivällä mentiin sitten American, Chuyn, Rafan ja Chilen kanssa katsomaan Pirates del Caribe. Leffassa nähtiin Gilda ja Lalo, ja sieltä jatkettiin koko porukalla yhten ihanaan ravintolabaariin istumaan iltaa. :) oli ihana päivä!






Huomenna on viiminen koulupäivä. Meillä alkaa koulu myöhemmin ja ohjelmassa on jonkin näköinen fiesta ja kuulemma urheilua. Munkin kai pitäisi osallistua meidän luokan tyttöjen jalkapallojoukkueeseen, kun kerran on tytöistä pulaa. Mua ei kuitenkaan hirveästi innosta pelata +45 asteessa ja auringon porottaessa. No piipahdin tänään rehtorin luona ja soviittin, että menen sinne huomenna rupattelemaan sen kanssa tästä vuodesta... ja siinä meneekin sitten se peliaikakin ihan vahingossa, hehhe. Tai no saattaahan olla, että ehdin sen jälkeen vielä vähän kannustamaan kavereita. :D

Tampico

Kirjottelen taas koulussa, joten aakosten loppukirjaimet puuttuu. Pidin eilen ja tanaan suomiesitelman ykkosille. Mun opo keksi, etta ma ja Larissa pidetaankin tama viiminen kouluviikko esitelmia ykkosille ja kakkosille. No ei mua haittaa yhtaan, oon oppinut tykkaamaan esiintymisesta, ja kun saa puhua siita aiheesta, mista tietaa joitain, se on oikeestaan tosi kivaa. :)

Viime perjantaina skipattin koulupaiva American, Rafan ja Cuin kanssa, ja lahdettiin Tampicoon. Tampico on tossa parin tunnin ajomatkan paassa oleva rantakaupunki. American piti kayda viemassa jotain papereita sen tulevale yliopistolle, ja sen jalkeen suunnattiin kirtelemaan kauppoja ja rannalle! Suomessa oon tottunut että meri on kokoajan lähellä, niin oli ihanaa nähdä meri taas yhdeksän kuukauden jälkeen.
Tampico oli muutenkin ihana! Käveltiin monta tuntia loputtoman pitkältä tuntuvaa rantaviivaa pitkin ja juteltiin kaikkea maan ja taivaan välillä, välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia ja naurettiin kunnolla, hiekka oli kirjaimellisesti polttavan kuumaa ja aurinki porotti. Lopuksi käveltiin aallonmutajan päähän ja katseltiin kun delfiinit uiskenteli! <3
Oltiin kivalla pienellä porukalla liikkeellä, ja sen takia tollasesta pienestä päiväreissusta voi tulla niin hauska ja jäädä ihanat muistot!

Ja sitten vähän huonompia uutisia. Mun aluevalvoja tuli käymään tänään meillä ja valitti kun olin muuttanut mun lentolippujen päivämäärää ihan ilman heidän lupaa. Mistä ihmeestä mä olisin voinut tietää, että tarviin Meksikon järjestön luvan siihen, jos kerran Suomen järjestö ne lennot buukkaa. No siinä ilmeni sitten kaiken näköstä ongelmaa ja saattaa olla, että mun lennot menee taas uusiksi. huhhuh mitä säätämistä. No laitoin sitten järjestölle kilometrikirjeen sähköpostitse, jossa selitin kaikki ongelmat sun muut. Nyt odottelen vastausta, ja toivon todellakin, että lähtöpäivä saadaan vielä muutettua niin pääsen helpoimmalla. Paljastan sen verran, että jos kaikki menee hyvin, juhannuksen aikoihin kolkuttelen kotiovea. :)

Jauhopeukalot

Leivoin tossa yks paiva unelmakääretorttua, ja olin jo ehtinyt hehkuttaa monille, miten hyvää se onkaan ja että kohta paasette maistamaan. No en tiedä mikä meni loppujen lopuksi vikaan, mutta ei siitä kovin unelmaa tullut. Koko kääretorttu kärähti reunoilta ja muuten se oli raaka, ja täytekkin maisui oudolta. No roskiin vaan koko torttu...saatiin ainakin hyvät naurut mun leipomistaidoista. :D

No päätin sitten, että teen jonkun helpomman reseptin, ettei nä luule mua ihan tunariksi. Mansikkapiirakka ilman uunia sitten syntyi! :)

Meilla oli siis tanaan koulussa yrityspäivä, jossa kolmoset oli muodostanut pieniä ryhmiä ja keksineet jonkun yrityksen. Meidän yrityksen nimi oli El sabor del mundo ja myytiin kaikenlaista suolaista ja makeaa. Mun tehtävänä oli valmistaa joku suomalainen kerkku, siitä siis tämä leipomisinto. :)
Mutta luulen, että piirakka maistui, kun kerran kaikki myytiin nopsaan. Taidankin tehdä vielä yhden perheelle ja mulle ja Americalle tietenkin, kun ei ehditty näitä ensimmäisiäkään maistaa.




Mun hostpapá tekee työkeikkaa mallikilpailujen tyttöjen "managerina". Koko viikon se on tehnyt täällä kotona jonkun tytön tamaulipas-henkisät mekkoa, ja tänään se tuli valmiiksi. Sain olla mallina sovittamassa pukua, jotta nahdaan milta se nayttää. Tuli ihan prinsessa olo sen kanssa. :)



America on muuttamassa ensi syksynä Tampicoon, eli tohon läheiseen rantakaupunkiin omiskelemaa. Se on menossa huomenna käymään sen yliopistolla, niin mä meen varmaan sen mukaan seuraksi niin nään vähän tampicoa ja pääsen kiertelemään kauppoja. kivaa! :) Ainiin, tänään lähti käyntiin viimeinen viikko alaikäisenä. Ensiviikon keskiviikkona on meinaan aika täyttää 18 vuotta. Ihan tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole miten mainaan synttäreitäni juhlistaa...mutta kakun nyt tulen varmaan ainakin saamaan naamaani. :D

Beautiful people

Tänne on tullut ihan älyttömän kuumaa! Yks päivä oli +47 astetta, joten kesä alkaa pikkuhiljaa olla jo täällä. Siirryttiin Gildan ja American kanssa yläkertaan nukkumaan, kun siellä on ilmastointi, niin ei tarvii hikoilla öisin. Se on tosi jees!

Viime tiistaina oli äitienpäivä ja koulusta vapaata. Annoin hostmamálle lahjaksi äitienpäiväkahvimukin. Käytiin naapurisukulaisten luona syömässä, muttei sen kummempaa juhlistamista äitienpäivään täällä kuulu.
Muuten koulupäivät meni normaaliin tapaan...vaikkakin opettajat ei teetä enää oikein minkään laisia töitä, kun taitaa itsekkin jo odotella koulun loppua. Enää pari viikkoa siis koulua jäljellä, ja sen jälkeen alkaa kokeet, eli mulle loma. :D
Perjantaina käytiin Chuin ja Rafan kanssa leffassa, taas vaihteeksi. Ollaa varmaan käyty katsomassa kaikki leffat mitä siellä tällä hetkellä pyörii. No iha mukavaahan se. :D

Nyt on pää kyllä niin tyhjä, etten keksi mitään kirjoteltavaa. Ja muutenkin ollaan tekemässä lähtöä gildan peliä katsomaan. :)

Tässä vielä yksi kappale, mikä sai mut tänään niin hyvälle tuulelle <3

Suomilakko vai...

Meinasin aloittaa nyt viimisten viikkojen ajaksi kestävän suomen kielen lakon, espanjan kielen oppimisen tehostamiseksi. Suunnittelin jo kaiken valmiiksi - en lue mitään suomen kielisiä sivuja, en kuuntele muita, kuin espanjan kielisiä kappaleiata, vaihdan Facebookin kielen espanjaksi ja kirjoitan postauksen tänne espanjaksi.

Sitten miettisin uudestaan, ja tajusin ettei se ihan onnistukkaan, sillä suurin osa tätä blogia lukeva ei ymmärtäisi. En voisi hoitaa paluuasioita, enkä muutenkaan kommunikoida kenenkään kanssa Suomesta. Päätin siis, että muuten vedän suomen mahdollisimman nollaan, ja hoidan vaan välttämättömät asiat. Koitan myös kirjoitaa jotain postauksia tänne sekä espanjaksi että suomeksi, jos on aikaa ja energiaa. :D

Koulu on lahtenyt normaaliin tapaan liikkeelle, samoin gymi. Niin ihanaa taas päästä liikkumaan kun koko loman tuli syötyä ja laiskoteltua, vaikka sekin ihan mukavaa. :)
Huomenna perjantaina eikä myöskään maanantaina ole koulua, joten tulee taas vähän lomailtua. Tänään käytiin katsomassa Chuyn, Chilen ja Rafan kanssa Rápido y furioso eli fast and furious, ja oli kyllä tosi hyvä leffa! Ensi-ilta oli täynnä ja leffateatterin ulkopuolelellekin riitti paljon ihmisiä. Fast and Furious- leffat tuntuu olevan näille iso juttu, kun sellasta autokansaa ovat! :D

Paluu arkeen

Spring break ja lomailu lähenee loppuaan ja huomenna alkaa taas koulu ja kuntosali, arki! Lomailu on tosi kivaa, mutta on kiva taas kun näkee koulukavereita ja pääsee urheilemaan ja kaikkea. Toisaalta koulunkäynti ei ole kuulemma "enää" niin vakavaa toukokuussa, sillä lomapäiviä on tulossa paljon. Heti ekalla viikolla ei ole koulu torstaina ja perjantaina jos olen oikein ymmärtänyt. :D

En nyt muista mistä olen viimeksi korjotellut, mutta viime viikolla käyntiin kattomassa Chuin ja Rafan kanssa RIO niminen elokuva. Se oli 3D-animaatio ja tosi hauska svengaava tarina ystävyydestä. :) Torstaina istuttiin iltaa kotona hostsisarusten, yhden serkun ja chuchon kanssa.
Perjnataina mentiin ulos Rafan Chuin gildan ja Lalon kanssa. Alkuillasta käytiin syömässä tacoja ja mentiin istumaan iltaa chuin luokse jossa sitten yövyttiinkin. Loppuillasta mentiin yhteen Manten uuteen discobariin katsomaan mikä meno. Se oli laitettu tosi hienoksi ja tietenkin kaikki oli uutta... ja ihan hyvä menohan siellä oli. :)

Lauantaina käytiin kattomassa Gildan jalkapallopeli. Tai no gilda ei itseasiassa pelannut, kun se loukkasi jalkansa lauantaina tanssiessaan. Käytiin illallistamassa Carne asadaa piiiikästä aikaa. oli hyvää. :) Illalla käyntiin ostamassa sipsiä ja jätskiä ja loppuilta meni American, Gildan ja Hostäitin kanssa mässäten ja katsoen leffaa.


Musas clubilta Rafa, minä ja America.



Jessia, Gerardo ja Dorii lauantaina futispelissä :D

Capiratoda!

Lomaa on vielä jäljellä muutama päivä ja ensi maanantaina alkaa taas koulu. :)
Ollaan oltu melkeen joka päivä viimisen viikon aikana Chuin ja Rafan kanssa. Ollaan käyty syömässä, uimassa joella ja katottu paljon paljon leffoja. Ulkona on niin kuuma, ettei siellä pysty olemaan, ja sen takia yritetään keksiä aina jotain sisätekemistä. Eilisen lämpätila +44 astetta. Kokoajan saa käydä suihkussa... ja mikä pahinta, kesä ei ole vielä edes alkanut, joten lämpätilat tulee vielä nousemaan!

Muuten elämä hymyilee täällä, mutta muhun on iskenyt joku pöpö mikä lie, kun on ollut maha kipeenä jo muutaman päivän. Pari iltaa on mennyt makoillen ja oksennellen, joten ottaa kyllä vähän päähän kuluttaa lomaa näin. Hostisä oli jutellut aluevalvojan kanssa, ja se on on nyt tulossa tänne ja viemässä mut lääkäriin. No ihan hyvä ehkä niin, niin ei jää epäselväksi mikä mua vaivaa. :) tällä hetkellä kuitenkin tosi hyvä olo kun oon malttanut olla syömättä. :)


Meksikolainen perinne on, että Semana Santana, eli pääsiäisenä valmistetaan Capiratodaa. Mekin valmistettiin täällä kotona sitä viime sunnuntaina. Capiratoda on leipää, jota keitetään ja johon lisätään mm. kanelia, kookosta, rusinoita, pähkinää ja cañan sokeria mikä muistuttaa vähän siirappia. Ajattelin, että se on vähän kuin mämmi Suomessa. :D

Las cascadas

Spring brekia on kulunut jo muutama paiva, mutta paljon ollaan ehditty jo tekemaan. Sunnuntaina oli Chuin 18 vee synttarit, niin mentiin mä, America, Rafa ja Chuy illalla ajelemaan ja syömaan muutamat tacot. Ihan letkeeta oleskelua, mutta niin ihanaa kun on hyva seura. Jotenkin noin voisin viettaa omat synttaritkin kun ne lahestyy kovaa vauhtia. No saa nahda mita keksitaan. :)

Aikasin tiistai aamulla lahdettiin sitten kiertelemaan San Luisin osavaltiota! Reissuun lahti Raúl-setä, Johan, hostmamá, Lupe-täti, Gilda, Gildan poikaystävä Lalo, Jessia, America ja minä. Ekana paivana suunnattiin Media Lunaan, joka oli Turisteja taynna oleva puistoalue, jonka lapi virtasi joki. Paikka oli ilmeisesti telttailijoiden suosiossa kun valilla oli vahan ahdasta kavella kaikkien niiden telttojen seassa. Vaikka paikka olikin kaunis, ei siella kulutettu hirveesti aikaa, vaan lahdettiin kohti seuraavaa kohdetta.



Seuraavaksi suunnattiin Puente de diosiin. Ajettiin pari tuntia sierreoilla kapealla vuoristotiella, ja Johan viela kaahasi ihan reippaasti, niin välillä vahan hirvitti etta tiputaanko me kohta sielta alas. No ei onneksi, mutta maisemat oli UPEITA! Loputtomasti puita ja alhaalla pikkusina nakyvia kyliä. :)
Puente de dios Oli keskella viidakkoa oleva Joki, johon laski monta monta vesiputousta. Olin valmiiksi jo niin huumassa koko paikasta, mutta huuma vielä parani, kun paastiin uimaan sinne kirkkaan siniseen veteen ja uimaan kallioluolista toiseen. Sellaista ei ihan joka paiva koe. :)



Onneksi oltiin lahdetty aikaisin aamulla liikkeelle, niin aikaa oli viela suunnata kolmanteen kohteeseen. Otettiin suunnaksi Tamasopon vuoristokylä, jonka lahella oli pikkuinen jarvi johon laski monta vesiputousta. Kaytiin Jarvella, joka oli taas vaha erilainen kuin edelliset paikat, vaikka varmaan kuulostaa ihan samalta kun niista taalla selitan. Paikka oli aika taynna turisteja, mutta siitä huolimatta haluttiin kaikki kayda uimassa siella vesiputouksien alla, ja olihan se aika nättiä. :) Aurinko alkoi laskea ja ilta lahestymaan, niin ajettin takaisin Tamasopoon ja otettin hotelli. Illalla kaytiin kiertelemassa Tapasopon keskustaa ja syömässä paikallisessa ravintolassa. Hotellille palattua aiukuiset halusi menna nukkumaan, mutta me nuoret lahdettin viela katselemaan keskustaan ja ostamaan matkamuistoja. Sellasessa rauhallisessa ja viihtyisässä kylässä olis voinut kävellä vaikka kuinka kauan, mutta rankan paivan jalkeen uni tuli nopeasti silmaan, joten lahdettiin mekin sitten nukkumaan. :)


Seuraavana paivana herättiin kahdeksan aikoihin, ja mentiin aamupalalle keskustaan. Tilasin yhden hot caken, eli pannukakun, mika olikin aivan valtava! no tuli ainakin maha täyteen. :D Ilma oli jo heti aamusta kuuma, ja siella vuoristojen valissa ei tuullut sitten yhtaan, niin pelotti vahan mihin ne lampotilat nousee paivan aikana. No kuitenkin lahdettiin ajamaan kohti Tamúlin vesiputouksia. Perille paastyä paikka naytti ihan perus Meksikolaiselta metsamaisemalta, mutta kilometrin matkan paasta löytyi valtava vesiputoas, joka laski vaaleansiniseet jokeen! Paikka oli taynna valkosia kallioita ja kallioiden valissa solisi vesi. Paikka on Varmasti UPEIN mitä oon koskaan missaan nahnyt, ja ehdottomasti lemppari noista kaikista paikoista missa kaytiin. Kiivettiin Johanin, Lalon ja American kanssa alas reilut sata metria kallionseinamaa ja paastin iha joen viereen mihin se vesiputouksin laski. Kastuttiin kunnolla, silla vesiputous aiheutti kunnon vesisumun sinne alas, mutta hienoa se oli!





Seuraavaksi lahdettiin Ciudad Vallesin lahelle olevallalle Minas Viejas jarvelle jossa oli myös vesiputouksia! Tykkasin siita paikasta hirveesti, koska ne vesiputoukset oli pienempia, ja paastiin hyppimaan niista alas. Oli niin siistiä ettei varmaan mikaan! :)
Loppupaiva kului sitten autossa ja pahan olon merkeissa. Tiet oli niin mutkittelevia ja oli tuskasen kuuma, niin mulle tuli tosi huono olo. No onneksi oltiin jo lahella Mantea niin ei ollut pitka matka kotiin. Päällisin puolin oli kyllä ihan huippu reissu!

Spring break por fin!

Sain lentoliput tossa yks paiva, ja pienen laskeskelun jalkeen oli todettava, etta mulla on taalla enaa noin pari kuukautta jaljella. :O En voi uskoa, etta nyt niita viimesia viedaan, kun kokoajan on muka ollut viela niin paljon aikaa jaljella. No turha siita murehtia, kivempi keskittya siihen, mita kaikkea viela ehdin tekemaan. :)

Hyva uutinen on se, etta eilen perjantaina alkoi kahden viikon pituine spring break joten kouluun mennaan sertaavan kerran vasta toukokuussa.
Eilen kun tultiin koulusta kotiin Gilda ja Lalo oli lahdossa Campestreen, ja kysy jos meki haluttii American kassa lahtea kun ma en ollut siella koskaan viela kaynyt. Campestre oli tosi iso ja kaunis puistoalue, jossa oli uima-altaita, liukumakia, pari ravintolaa, livemusiikkia ja taisi siella olla muutamat syttarit ja haatkin meneillaan. Aikaa meni mukavasti viisi tuntia uidessa, syödessa ja rennosti hengaillessa. Sattumalta Chuikin oli siella sen pikkusiskon synttareitten takia, nin saatiin siita sitten seuraa. Illalla loman alun kunniaksi mentiin syömaan Ivanin ja Jibranin kanssa "Gringoja" eli sellasia iiiisoja takoja mitka on tehty vehnatortillasta ja valissa on tuorejuustoja, lihaa ja kasviksia. ehdottomasti mun lempparitacot taalla! Jaatiin viela kavelemaan keskustaan ja eksyttiin ostamaan kaiken nakosia matkamuistoja mulle...tuli vahan haikea olo niita ostellessa. Kun paastiin kotiin, huomattiin, etta yks Raúl-seta ja mun lemppariserkku Johan oli saapunut jo Monterreysta. Istuttiin niitte kanssa sitten loppuilta. :) Tassa lahipaivina olisi tarkoitus Menna Johanin ja Raúlin kanssa kiertelemaan muita kaupunkeja...saa nyt nahda minne mennaan vai mennaanko ollenkaan. :D

Viimeviikonloppuna lauantaina Mentiin kattomaan Gildan pelia, mutta jaatiinkin sitten vahan pidemmaksi aikaa Manteen ja mentiin ajelemaan vueltaa kavereitten kanssa. Myohemmin illalla oli viela Rigo-serkun synttarien kunniaksi carne asada setien talolla...ja hyvaa kakkua! :)
Ollaan oltu tan viikon hirveen laiskoja american kanssa, eika olla raahauduttu gymille kertaakaan. Sen sijaan joka paiva ollaan koulun jalkeen lahdetty ulos. Maanantaina oli vaan kaks ekaa tuntia koulussa, joska joku entinen koulun rehtori oli kuollut, niin tunnit oli peruttu sen takia. Taalla muuten perutaan tunteja ihan ihme syista mm. jos on liian kylmaa, jos on liian kuumaa, jos sataa liikaa, jos on ollut ammusekeluja paljon seka muita vapaapaivia on esimerkiksi kevaan ensimmainen paiva, Meksikon entisen presidentin syntymapaiva, koulun syntymapaiva, UATin paiva yms, joten vapaapaivia kylla kertyy. Joo mutta siis maanantaina mentiin kuokkimaan tan rehtorin hautajaisiin, tai silta musta tuntui. Se on kai kuitenkin ihan tormaalia taalla, etta hautajaisissa kay vahan tuntemattomampaakin porukkaa. Sen jalkeen mentiin pelailemaan pingista ja muuten vaan hengailemaan. Tiistaina pidettiin luokkakavereitten kansaa extempore fiesta koulun jalkeen Juanin talolla taas kerran. Rakastan meksikolaisia kun ne on aina pitamassa fiestoja sun muita kekkereita, vaikka ihan ilman syytakin. :D


Keskiviikkona mentiin taas Chuin ja Chilen kanssa syomaan ja leffaan. Katottiin talla kertaa sellanen animaatioleffa kun Gnomeo y Juliet, ja yllatyin tosi positiivisesti. Se oli hirmu hauska ja kaunis leffa. ja oli ihana huomata, miten ymmarran jo niin hyvin lahes kaiken, ettei tuu missattua edes mitaan pieninta yksityiskohtaa. :) Soy feliz!

pahoittelen naita mun pitkia postauksia joita on vahan puuduttavaa lukea. Kirjottelu vaan ainaa unohtuu kunnes tajuan, etta HUI en ookkaan kirjottanut pitkaan aikaan, joten kerrottavaa on paljon. :D koitan kirjotella vahan useammin...



Pojat osti vahan kanaa... katottiin American kanssa vieresta jakyttyneina miten ne veti kaiken 2 kiloa :D


Yks paiva koulun jalkee Chuin autoon mennessa odotti tallanen yllatys. Toi on kovaa muovia oleva purkki, joka oli auringon paahteesta ja lammosta sulanut tollaseen muotoon koulupaivan aikan. Kuvastaa hyvin sita miten kuumaa taalla oikasti on!




Viimiset paivat koulussa oltiin jo niin lomahuumassa ettei ollut intoa opiskella, joten tunnit kaytettiin nain. Ylempana Rosy ja tavo ja alakuvassa pelattiin köydenvetoa ihan koko koulun voimin. :)