Jalkapalloa ja maalausta

Noniin Guerétaron reissusta on kulunut jo pari viikkoa ja nämä viikot on mennyt ihan normaaliin tapaan. Ei ole ollut mitään kummempia fiestojakaan. Iltaa ollaan istuttu kaverien kanssa ja perheen kanssa kyllä. Toinen hostveli Memo ja Patricia sekä muutama täti tuli tänne taas edellis viikonloppuna grillailemaan Monterreylaista erinomaista carne asadaa, niin kuin ne tätä kutsui. :D No olihan se ihan hyvää kieltämättä.
Muuten on tullut hengailtua aika paljon Larissan talolla milloin larissan kanssa ja milloin Ramonin, eli larissan hostveljen.

Ja jotain mitä ei tule unohtaa mainita - olen katsonut parin viikon aikana ainakin kymmenen jalkapalloapeliä. Oon ihan tosissaan alkanut tykkäämään siitä. Meidän talosta parinsadan metrin päässä on "El Campo", eli jalkapallokenttä, jossa pelaa joka sunnuntai hostveli ja muutama kaveri. Ne pelit käyn aina katsomassa Gildan kanssa. Sen lisäksi on tullut katsottua pelejä mantessa ja Yliopistolla milloin kenenkin kanssa ja sitten ihan telkkarista Meksikon Ammattijoukkueiden pelejä. En tosiaan tiedä millä nimellä niitä pitäisi kutsua. :D No kuitenkin suunnilleen jokaisella osavaltiolla on oma Jalkapallojoukkue ja sen lisäksi on vielä muutama muu. On tärkeää, että kannattaa jotain, ja siitä sitten kinastellaan kenen kannattama on se paras... siis tosi yleinen puheen aihe täällä. :D

Mitäs vielä... ainiin pitikin kertoa tästä Meksikon säästä. Täällä siis tosiaan on sadekaudet ja kaudet, jolloin ei sada ollenkaan. Nyt on menossa jälkimmäinen, eikä taivaalta ole tippunut pisaraakaan ainakaan reiluun kuukauteen. Ilmojen luulin tosiaan alkaneen viiletä pari viikkoa sitten, kun olin sisälläkin kotona sai olla ihan jäässä ja kouluaamuisin tarvitsi vetää huppari päälle. No sitä ei sitten kestänytkään kauaa ja nyt on taas päivisin +30 astetta ja aamuisin pärjää pelkällä t-paidalla. Nämä silti varoittelee, että odotas vaan tammikuuta, niin näet miten kylmä oikeasti on. Noo saa nähdä sitten...:)



Hostveljen häät lähestyy kovaa vauhtia, ja joka päivä tehdään jotain valmisteluja. Itse olen maalannut parina päivänä taloa, ja se on oikeastaan tosi hauskaa! Onneksi on vielä seiniä jäljellä ilman maalia niin pääsen maalaamaan lisää. :D Maalailun lisäksi täällä on joka päivä naapurin tädit ja setä auttamassa tekemään rekvisiittaa häihin. Hostisästäkin on paljastunut kunnon askartelija kun se joka päivä niitä väsäilee pari tuntia. Kuvia sitten näätte kun itse häät on. :)

Vihdoin viimein Queréraron reissu!

Noniin nyt vihdoin parin kolmen viikon tauon jälkeen sainkin kirjoitettua tänne, pahoittelut pitkästä postaustauosta, mutta täällä ollaan hengissä edelleen, hehheh. :D Mutta nyt on Halloween ja Dia de los muertos juhlittu sekä Querétaro koettu! Ja en voi muuta sanoa, että oli ihan loistavat neljä paivaa!

Perjantaina ei siis ollut koulussa oleenkaan oppitunteja, vaan tehtiin aamutunnit valmisteluja illan halloween-fiestaa varten. Koulun jälken mentiin Dianan ja American kanssa Jessian luokse valmistautumaan ja kuuden aikaan lahdettiin koululle Luisin, Rodolfon ja Chuin kanssa. Koululla oli jo fiestat hyvin kaynnissä ja oli niin hauska, kun niin monet oli panostanut pukuihin, erityisesti meidän kaikkien kolmosten päältä tais löytyä ne parhaimmat.
Ohjelmassa oli oppilaitten esityksiä yms. muuta hauskaa, mutta mä ja America lahdettiin jo yhdeksan aikaan pois, kun meidän bussi lahti Querétaroon.


Kuolleitten päivän kunniaksi Meksikossa on tapana rakentaa alttari jonne laitetan ruokaa, juotavaa ja kuolleiden sukulaisten kuvia. Kuvassa on meidän luokan alttari.

America, Diana ja minä.






Suunnitelmana oli siis viettää seuraavat neljä päivää Querétarossa Gildan kaverin, Noran luona. 10 tunnin bussimatka hurahti nopeasti, kun taidettiin kaikki nukahtaa saman tien, kun bussiin paastin. Queretaroon saavuttiin aamulla seitseman aikaan ja en meinannut uskoa miten kylma siella oli! Ei varmasti ollut edes kymmenta astettaa...olo oli kuin suomessa. No alkuihmettelyjen jalkeen päästiin Noran talolle, tai itseasiassa talon omistaa noran tati ja taman tytar, hauskoja ihmisia molemmat, ja varsinkin sen neljan paivan aikana tuli huomattua, etta se aiti oli ihan niinkuin yks meista nuorista. :D
Hallowenin kunniaksi pistettiin siten heti juhlat pystyyn ja kaytiin otamassa ruokaa ja muutamat chevet. Juteltiin, syotiin ja purattiin laukkuja monta tuntia. Myohemmin lahdettiin Queretaron keskustaan istumaan iltaa Noran poikaystavan Angelin kanssa. Ajauduttiin siten Queretaron "vanhaan kaupunkiin" joka oli toi nätti. Paljon mukulakivikatuja ja puutarhoja seka kirkkoja joiden pihalla oli jos jonkin nakosta fiestaa kaynnissa. Tavattiin sitten Angelin kaverit yhdessa cantinassa, joka on siis vahan kun ravintolan ja baarin sekoitus. No nama ystavykset olivat jo muutaman nauttineet ja taytyy sanoa, etta pari tuntia meni mukavasti nauraessa millasta juttua niilta tuli! :D


Querétaro

Noran serkku Ana Karen ja Nora

Eka ilta Cantinasta.

Seuraavaksi lahdettiin kuuntelemaan mariachia laheiselle torille. Tunnelma oli niin meksikolainen kun vaan voi olla. Pysakoitiin auto parkkiin ja reilu kymmenen valkopukuista miesta tuli sottamaan meille tunniksi mariachia muutamaa sataa pesoa vastaan. Harmi etten saanut tasta mitaan kuvia, oli meinaan iha ikuistamisen arvoinen kokemus.
Mariachin jalkeen kaytiin haukkaamassa parit tacot ja sen jalkeen suunnattiin antrolle, eli siis Discoon. Tanssittiin muutamat biisit, mutta kello lahenteli jo kolmea, joten kaikki oli sen verran vasyneita, etta paatettiin lahtea kotiin nukkumaan.


Querétaro on tosi turvallinen kaupunki ja sen takia sen yöelämä on ihan huippua <3


Seuraava paiva menikin sitten nukkuessa, paitsi Noran osalta, joka lahti viidelta aamulla toihin, raukka. :D No kolmen aikaa herailtiin ja tilattiin pitsat, kun ketaan ei jaksanut laittaa ruokaa. Kuuden aikaan Angel tuli hakemaan meidat, ja lahdettiin katsomaan Noran serkun, Anan kanssa jalkapallopelia. En taaskaan tajunnut miten kylmä ulkona oikeasti oli ja hytisin sitten ohuen neuleen kanssa pari tuntia. No onneks lähdettiin sitten Angelin kaverin talolle istumaan iltaa. Matkalla koukattiin hakemaan toinen kaveri tämän kämpiltä. Tä kyseinen herra oli graafinen suunnittelija ja siltä se sen kämppäkin näytti. En varmasti oo ikinä käynyt niin hienossa ja persoonallisessa kodissa! Kuvia en tietenkään älynnyt ottaa -.-
No ilta meni mukavasti grillaillessa ja jutellessa.



Nora ja Angel

Seuraava aamu, eli maanantaiaamu ei mennyt rappion merkeissä vaan heräiltiin ihmisten aikoihin ja laitettiin aamupalaksi tacoja. Viiden aikoihin Lähdettiin sitten Angelin kaverin Rancholle eli maatilalle ylös vuoristoon. Paikka oli itseasiassa Guanajuaton osavaltion puolella ja matkaakin oli jonkun verran. Maisemat oli taas jotain ihan omaa luokkaansa...vuoriltä näki hyvin koko Querétron ja paljon muuta kaktuksista hevosilla ratsastaviin miehiin.

Rancholla istuttiin iltaa monta monta tuntia, syötiin ja juotiin. Angelin kaverin Serkut ja näitten serkut oli tullut kanssa istumaan iltaa rancholle ja ilta meni nopeesti jutellessa niiden kanssa...espanjaksi tietenkin. Alan jo pikkuhiljaa ymmärtämään keskusteluja edes osittais...niin on paljon helpompaa jutella kun tietää mistä puhutaan. :D

Tiistai otettiin rennosti talolla eikä tehty oikeastaan mitään...paitsi syötiin senkin edestä. Meksikossa on iha sama missä asuu, niin jonkin sortin kauppa löytyy kuitenkin ihan läheltä, joten nälkä ei tule koskaan...eh eh en sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu. :D
Tiistai iltana kuitenkin lähti bussi takaisin kohti mantea. Sanottiin heipat Noralle ja Querétarolle. Matkustettiin taas yöllä, joten maisemien ihastelusta oli turha edes haaveilla, kun mitään ei näkynytm mutta, tyydyin sitten taas nukkumaan koko matkan. Täällä bussit on tosi mukavia, penkin saa melkein makuuassentoon, joten nukkuminen onnistuu tosi hyvin. Aamulla viideltä oltiin sitten taas Mantessa ja koulu olisi tosiaan alkanut seitsemältä...arvatkaa vaan mentiinkö :D