Adiós!

Nyt on kulunut pari viikkoa Suomessa ja elämä täällä on täysin normalisoitunut. Kavereitten kanssa jatkettiin siitä, mihin viimekesänä jäätiin eli ihanaa on ollut. Oikeastaan koko elämä täällä jatkuu vaan siitä, mihin se jäi sillon vuosi sitten. Kun näin lentokentällä ekan kerran vanhemmat ja veljet ja ajettiin sitten kotiin, äiti kysyi miltä nyt tuntuu ajaa tätä tuttua kotitietä kymmenen kuukauden jälkeen? Vastasin, että tuntuu siltä kuin olisin ajanut tässä just eilen. Mutta niin se on. Ihan kun en olisi ollutkaan poissa.

Välillä tulee vähän jännä fiilis, niin kuin en muka muistaisi enää mitään Meksikosta, ja koko maa ja siellä vietetty vuosi tuntuisi kaukaiselta. No, ne fiilikset kai kuuluu asiaan, ja kyllähän ne kaikki muistot ja kokemukset siellä päässä pysyy ja myöhemmin niistä riittää juttua vaikka kuinka. Meksikoa ikävä ei varsinaisesti ole vielä ollut, mutta paras kaveri joka palasi pari kuukautta sitten Australiasta sanoi, että se ikävä iskee vasta reilun kuukaude jälkeen. No, Ihanaa kun on niin paljon mmuitankin vaihtarikavereita, joiden kanssa voi sitten purkaa ajatuksia kun aika on. He kun ainakin ymmärtää. :)

Ehkä kaipaan Meksikosta iloisia naamoja, ihania kohteliaita mehikaanipoikia, tacojen tuoksua kadulla, mutta eniten on ikävä Espanjan puhumista! Koitan aina kun on vaan mahdollisuus käyttää espanjaa, ettei se unohtuisi. Pari kertaa oon jo hostperheen kanssa jutellut skypessä, kerran törmännyt entiseen meksikovaihtariin ja nyt yhdellä kaverilla on Chileläinen perhetuttu kylässä, niin sen kanssa pääsin jo juttelemaan. Mulla on kuulemma aivan meksikolainen aksentti. Oon siitä ylpeä! :)

Monet varoitteli, että vaihtovuoden jälkeen saattaa iskeä masennut, elämä tuntuu jakautuneen ja suomi vaan tympii. No voin huokasta helpotuksesta, sillä niin ei ole käynyt. Oon ilonen, että oon taas Suomessa. Vaikka mulla olikin Meksikossa ihana vuosi, ja se oli todella rankkaa jättää kaikki sinne, on mulla Suomessa asiat niin hyvin ja muutenkin elämä täällä, etten murheile yhtään. Vaihtovuosi on se yksi vuosi ja sen jälkeen palataa kotimaahan. Oon kokenut sen vuoden iloineen ja suruineen ja nyt se on ohi ja elämä jatkuu täällä. Niin se menee. :)
Tuun palaamaan vielä Meksikoon, en tosin tiedä milloin, mutta joku kaunis päivä. Sitten voin taas keskittyä 100% Siihen ihanaan maahan ja ottaa senkin kaiken irti, mitä ei vaihtovuotena ehtinyt!

Tuntuu hassulta jättää bloggaus, kun olen jo melkein puoltitoista vuotta tottunut sitä tekemään. Saa nähdä jos vaikka katkankin jonkun muun blogin parissa, mutta tälle blogille on nyt aika sanoa hyvästi! Ihanaa kesänjatkoa! :)

Valmistujaispäivä!

Suomessa oltu jo muutama päivä ja fiilikset on hyvät. Heti ekana aamuna pari kaveria tuli käymään meillä. Oli ihanaa nähdä niin rakkaita ihmisiä pitkän ajan jälkeen. Juttu luisti entiseen malliinsa, niin kuin ei oltaisikaan oltu poissa. Kaikki muukin on samaa vanhaa tuttua, mutta on siltin ihanaa olla taas Suomessa, kotona. <3 Juhannustakin ehdittiin jo juhlia, ja pakko sanoa, että on Suomessakin niin kivaa pitää hauskaa!

Nyt kuitenkin juttua Graduacionista, eli koulun valmistujaisjuhlasta. Eli siis sununtaipäivä alkoi sillä, että mentiin kahdeksaksi koululle ottamaan luokkakuvia valmistujaiskaapu ja -lakki päässä. Siitä jatkettiin Talolle, jossa jossa valmistujaisseremonia pidettiin. Oli ihanaa, kun 400 mustakaapuista oppilasta täytti salin. Ohjelmaan kuului useita puheita ja lippumarssi, sekä Mekikon kansallislaulun laulaminen. Itse en osannut sanoja, joten tyydyin ottamaan vain videota hetkestä. :D
Seuraavaksi alkoi kymmenen luokan todistusten jako. Meidän luokka oli ensimmäisenä, ja vuodollaan jokainen haki todistuksen ja kätteli rehtoria, Manten presidenttiä ja kahta muuta tärkeää henkilöä. Omalla vuodollani sain lappuni, Mikä ei kyllä ollut varsinainen todistus, ja kättelin ensin presidenttiä. Tämmä yllätyksekseni alkoikin puhumaan mulle englantia ja hämmenyin sen verran, että seuraavana rehtorin mua kätellessä sanoinkin sille vahingossa onneksi olkoon. :D Huvitti jälkeenpäin.
Kun kaikki virallinen oltiin hoidettu, alettiin ottaa kuvia kavereiden ja luokan kanssa, kaavut päällä tietenkin. :)

Illalla oli tiedossa fiesta yhdellä Manten suurimmalla juhlatalolla. Kuvien oton jälkeen siis kiirehdittiin takaisin Limoniin kotiin suihkuun ja valmistautumaan. Aikaa kuluikin yllättävän paljon ja saavuttiin seitsemän aikoihin fiestaan, meksikolaiseen tapaan reilusti myöhässä. Koko paikka oli laitettu tosi kauniiksi. Tarjolla oli illallinen ja juotavaa. Lähes koko illan suurin osa kulutti kuitenkin tanssilattialla tanssien ja ottamalla viimesiä kuvia luokan kanssa. Tuli haikea olo, kun mietin, että näitä ihmisiä en nää enää tän illan jälkeen. <3

Keskiyöllä fiesta sitten loppui, mutta juhlat ei suinkaan. Lähdettiin siis jatkoille Carloksen ja Jessian biletaloon. Ihania niiden vanhemmat, kun aina siellä saadaan juhlia. Ei varmaan ollut heillä kovin makoisat yöunet, sillä musiikki soi täysillä ainakin neljään asti. Oli paljon porukka meidän luokkalisten lisäksi, ja jatksettiin koko ilta tanssimista. Kolmen-neljän aikoihin ihmiset alkoi lähtemään kotiin, mä jäin kuitenkin Carlokselle yöksi American, Chuyn ja muutaman luokkakaverin lisäksi. Istuttiin iltaa aamu-kuuteen asti kunnes mun oli aivan pakko alkaa vaan nukkua. No ei siinä akuaa tuudittu, kun tunnin päästä america herättää mut pirteänä ja ilmoittaa, että nyt lähdetään kotiin. :D Mulla oli koko päivä tiedossa pakkaamista ja America lätisi tampicoon, joten oli paljon tekemistä.
Mutta koko päivä oli niin ikimuistonen ja ihana, että oon hirmu onnellinen, että pääsin mukaan ja ehdin sanoa heipat vielä kaikille kavereille. <3

Tässä vielä kuvia seremoniasta, graduación fiestasta ja jatkoilta!

Despedidas...

Huhhu! eilen oli koulun valmistujaiset, ja täytyy sanoa, että oli ihan unohtumaton kokemus. Itse juhlintaa kesti 24 tunti, ja nyt on jalat rakoilla tanssimisesta. Oon niin ilonen, että sain jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa ja ehdin juhlia vamistujaisia. Kirjotan vielä suomen puolella valmistujaisista kunnon postauksen kuvien kera, joten älkää ihan heti lopettako blogin lukemista, vaikka Suomeen oonkin palaamassa. :)

Mutta siis... mites näitä fiiliksiä voisi kuvailla. Aika ristiriitaset on tuntet, kun perjaatteessa oon innoissaa ja vähän jännitän sitä, että kohta oon koneessa ja nään taas perheen ja kaverit. Toisaalta edelliset kolme päivää on ollut aika haikea olo kun koko vuosi on kohta ohi, rakkaita ihmisiä jää tänne, enkä suurinta osaa nää enää koskaan. Muuten kuitenkin ihan hyvä olo, vaikka vähän väsynyt tunnin yöunien ja aamupalaksi nautitun redbullin jälkeen. :D

Perjantaina näin yhtä kaveria pitkästä aikaa, ja vietettiin ihana päivä. Kun ne heipat piti sanoa, itkuhan siinä tuli. Sama jatkui eilen, kun piti hyväsellä Chile... saan varmaan nestehukan vielä kun tänään täytyy sano heipat kaikkein lähimmille kavereille täällä ja Americalle, kun se joutuu lähtemään Tampicoon, eikä pysty tulla saattamaan mua kentälle.
Lento lähtee siis huomenna aamupäivällä, ja Gilda, eli mun toinen hostsisko ja Lalo tulee saattamaan mua. :)

Tämä päivä on mennyt pakkaillessa, ja oon aika tyytyväinen, kun oon saanut niin hyvin kaiken mahtumaan, ja laukut painaa ihan sallitun määrän. Kuvittelin, etten mä nyt niin kauheesti oo ostanut täältä mitään, mutta kyllä sitä tavaraa kummasti siltin on kertynyt. Vielä on yksi laukku pakkaamatta ja sitten on aika lailla valmista.

Nyt lähden kuitenkin Jessian kanssa tulostamaan lentolippuja sun muita lappuja ja saattamaan American bussiasemalle. Voi itku mitäköhän siitäkin tulee...

Kääk! viikko lähtöön

Aluevalvoja soitti eilen aamulla, ja sanoi, että mun lentoja ollaan buukkaamassa 21. päiväksi tätä kuuta. Tänään siihen on tasan viikko, enkä voi uskoa, että nyt se viiminen viikko lähti käyntiin. Pitäisi alkaa pakkaamaan, mutta jotenkin lähtö tuntuu niin kaukaiselta asialta, että eihän nyt sentään vielä.

Angstailin tossa edellisessä postauksessa, kun en päässytkään lähtemään Tampicoon, mutta nyt kun paluupäivä aikaistui, on ihan kiva viettää täällä Mantessa viimiset päivät ihan rauhassa. Mitään kummempaa ohjelmaa ei ole tiedossa ennen sunnuntaita kun koulun päätösjuhla koittaa. Torstaina on tarkotus mennä katsomaan Jessian kanssa juhlamekkoja ja kenkiä Graduacionia varten. Sunnuntaina käyntiin Gildan, Lalon ja pikku Fedra-serkun kanssa Piñatassa, eli siis lasten synttärikutsuilla. Sen jälkeen mentiin keskustaan kiertelemään, jossa oli sunnuntaiseen tapaan kaikkea ohjelmaa mm. tanssiesityksiä ja laulukilpailuja. Eilen illalla kävin Jessian kanssa zumbailemassa. Oli eka zumba-kerta täällä meksikossa, ja oli kyllä hauskaa. Taidankin jatkaa zumbaamista taas suomessa. :)

Tänään jo oli tarkotus mennä selvittämään kaikkia papereita aluevalvojan kanssa, mutta sen nyt yllätys taas jäi, joten huomenna uus yritys. Perjantaina America ja Rafa tuleekin jo Tampicosta, niin pääsen viettämään viimisen viikonlopun niitten kanssa. Hyvä juttu :)

Nyt on ihan jees fiilis Suomeen paluusta. Saa nähdä mikä on meininki sitten tiistaina...

löpin löpin

Sisko lähtee huomenna Tampicoon, mutta näyttää vähän siltä, että en oo menossa sen mukaan. Oon koittanut ottaa asiaa puheeksi, mutta se on ihmeen nihkee ja puhuu vaan siitä, kun SE on menossa. Eli haisee siltä, ettei se ota mua mielellään mukaan. No joo ihan miten vaan, en kyllä tiedä mitä mä siellä teksinkään, kun se itse on koulussa. Juttelin yks paiva Chuchon kanssa, joka siis asuu Tampicossa, niin voihan se olla, että meen sen luokse asumaan ees pariksi paivaks. Chucho oli ainakin innoissaan, että se vie mut rannalle. No saa nyt nahda. Huomenna tuskin kuitenkaan oon lahdössä yhtaan mihinkään. Vähän kuiva fiilis nyt...

No mitäs tässä on tullut tehtyä. Eilen oltiin kavereitten kanssa yksissä illanistujaisissa, ei mitään kummempaa. Joka päivä tällä viikolla ollaan oltu kadulla ajelemassa vueltaa tai muuten vaan hengailemassa Rafan ja Chuyn kanssa.
Ainiin! Täällä on tosi yleistä, että koiria annetaan lahjaksi kavereille, tyttö- ja poikaytäville, serkuille yms. No rafa olis antanu mulle lahjaksi maailman sulosimman koiranpennun, mutta koska siitä huolehtiminen ei oo mikään yksinkertasin juttu Suomessa, niin en voinu ottaa sitä. Mutta tehtiin, niin että sain sen hoitoon yheksi päiväksi. Oli kyllä maailman sulosin tapaus sellanen pieni vauveli. :)




Joo nyt en ehdi enempää kirjotella kun tuli lähtö Rafan kanssa ostamaan matkalaukkua! :)

Tällaset fiilikset tänään

Totuus iski ku salama kirkkaalta taivaalta tossa viime yönä. Mulla on täällä enää KAKSI viikkoa jäljellä. En oo missään vaiheessa laskenut päivä paluuseen, ja nyt sitten kävi noin. Miettisin, että kun viimisen viikon oon Tampicossa, niin mun täytyy vähän pakkailla kamoja täällä jo sitä edeltävällä viikolla. Sitten tajusin, että sehän on TÄMÄ viikko, eli siis tänään, huomenna, ylihuomenna... kamalaa!

Tänään on kiva päivä tiedossa. Huomennakin on kaikkea tekemistä. Paljon on vielä ohjelmaa, mutta mihin kaikki aika on kadonnut. Ei, en todellakaan oo vielä valmis palaamaan Suomeen. :(

Kesä alkoi

Viis päivää on jo kesälomaa kulunut, mutta tuntuu kun tässä olis jo ainakin pari viikkoa lomailtu... aika menee hitaasti. No alkuviikolla olin vähän huonoilla fiiliksillä, mutta se meni onneksi ohi ja nyt kaikki on jo hyvin. :) Eilen oli Chilen synttärit, niin mentiin yhteen kivaan karaokebaari-Hobbyyn istumaan iltaa muutaman luokkakaverin kanssa. :) Oli kiva ilta, ja tuntui, että pitkästä aikaa näki taas kaikkia, vaikka kouluahan oli vielä viimeviikolla. Niitä on vaan tottunut näkemään joka päivä niin siksi tuo. :)

En edelleenkään tiedä milloin oon tulossa Suomeen, kun lentolippuja en ole vielä saanut, mutta eiköhän ne tässä piakkoin lähetetä mulle. Joka tapauksessa alkaa miettimään sitä paluuta enemmän kun se lähestyy. Ja kun muut vaihtaritkin alkaa lähtemään, niin tajuaa viimestään, että vuosi alkaa olla lopuillaan. Viime sunnuntaina lähti yks rotarivaihtari Magda takasin Puolaan ja ens tiistaian lähtee Thomas. Ollaan Thomaksen kanssa harmiteltu, että olis ollu kiva lentää yhdessä, mutta ei voi mitään. Kaikkea ei voi saada.

Mä en tiedä mikä mua vaivaa, kun mun pää on särkenyt tiistaista lähtien. En oo sen takia saanut nukuttua kunnolla ja siksi väsyttää ja laiskottaa pahemman kerran. Tänään mennään käymään lääkärissä, niin jos olo paranis sitten. :)

Niin joo viikonlopusta vielä sen verran, että perjantainahan oli luokan illanistujaiset Jessian ja myös siis Carloksen talolla. Ihanan moni oli paikalla ja oli hirmu hauskaa. Meijän luokan kanssa juhliminen on vaan jotain parasta. :D Grillailtiin carne asadaa, mutta en tiedä missä mahdoin olla, mutta grillailu ja ruoka meni mun osalta kokonaan ohi. :D No ei se mitään.

Hostvanhemmat lähti lauantaiaamulla Monterreyhin, niin mitäs muutakaan tehtiin, kuin pidettiin pikku juhlat siskojen ja Gerardon kanssa. Istuttiin iltaa myöhään myöhään yöhön, ja sen takia tänne jäi varmaan 15 henkeä yöksi. Onneks on iso talo, niin kaikki mahtui nukkumaan. :)

Tässä vielä vähän kuvia sieltä sun täältä:


Tajusin tossa kuvia etsiessä, että en oo kirjottanut mitään viimisestä koulupäivästä. No aamu aloitettiin kirjottamalla tervehdyksiä ja pieniä muistotekstejä kaikkien koulupuvun paitaan. Munkin paita on nyt täynnä kaverien kirjotuksia. Se on tosi hieno <3 Ohjelmassa oli myös köydenvetoa, nyrkkeilyotteluita, robottihärkäratsastusta ja karaokea.






Bongattiin yks päivä kadulta jonkin lastensarjan lääkärin, jonka nimeä en nyt muista. Pitihän siitä kuva napata. :D


Oli pakko lisätä tää kuva perjantailta. Noi Coronapullot vielä tossa... ei voi Meksikolaisempi olla! ÄLKÄÄ TUOMITKO! :D Tä kuva on otettu alkuillasta eikä kaverit ollu tollasessa kunnossa ollenkaan miltä näyttää, poseeras vaan kun näki mut kameran kanssa. :)


Perjantaina Magda tuli käymään Jessian talolla ja sanomaan moikat kaikille.
Kuvassa Chyara, Magda, Ingrid ja minä. :)