Nyt on kulunut pari viikkoa Suomessa ja elämä täällä on täysin normalisoitunut. Kavereitten kanssa jatkettiin siitä, mihin viimekesänä jäätiin eli ihanaa on ollut. Oikeastaan koko elämä täällä jatkuu vaan siitä, mihin se jäi sillon vuosi sitten. Kun näin lentokentällä ekan kerran vanhemmat ja veljet ja ajettiin sitten kotiin, äiti kysyi miltä nyt tuntuu ajaa tätä tuttua kotitietä kymmenen kuukauden jälkeen? Vastasin, että tuntuu siltä kuin olisin ajanut tässä just eilen. Mutta niin se on. Ihan kun en olisi ollutkaan poissa.
Välillä tulee vähän jännä fiilis, niin kuin en muka muistaisi enää mitään Meksikosta, ja koko maa ja siellä vietetty vuosi tuntuisi kaukaiselta. No, ne fiilikset kai kuuluu asiaan, ja kyllähän ne kaikki muistot ja kokemukset siellä päässä pysyy ja myöhemmin niistä riittää juttua vaikka kuinka. Meksikoa ikävä ei varsinaisesti ole vielä ollut, mutta paras kaveri joka palasi pari kuukautta sitten Australiasta sanoi, että se ikävä iskee vasta reilun kuukaude jälkeen. No, Ihanaa kun on niin paljon mmuitankin vaihtarikavereita, joiden kanssa voi sitten purkaa ajatuksia kun aika on. He kun ainakin ymmärtää. :)
Ehkä kaipaan Meksikosta iloisia naamoja, ihania kohteliaita mehikaanipoikia, tacojen tuoksua kadulla, mutta eniten on ikävä Espanjan puhumista! Koitan aina kun on vaan mahdollisuus käyttää espanjaa, ettei se unohtuisi. Pari kertaa oon jo hostperheen kanssa jutellut skypessä, kerran törmännyt entiseen meksikovaihtariin ja nyt yhdellä kaverilla on Chileläinen perhetuttu kylässä, niin sen kanssa pääsin jo juttelemaan. Mulla on kuulemma aivan meksikolainen aksentti. Oon siitä ylpeä! :)
Monet varoitteli, että vaihtovuoden jälkeen saattaa iskeä masennut, elämä tuntuu jakautuneen ja suomi vaan tympii. No voin huokasta helpotuksesta, sillä niin ei ole käynyt. Oon ilonen, että oon taas Suomessa. Vaikka mulla olikin Meksikossa ihana vuosi, ja se oli todella rankkaa jättää kaikki sinne, on mulla Suomessa asiat niin hyvin ja muutenkin elämä täällä, etten murheile yhtään. Vaihtovuosi on se yksi vuosi ja sen jälkeen palataa kotimaahan. Oon kokenut sen vuoden iloineen ja suruineen ja nyt se on ohi ja elämä jatkuu täällä. Niin se menee. :)
Tuun palaamaan vielä Meksikoon, en tosin tiedä milloin, mutta joku kaunis päivä. Sitten voin taas keskittyä 100% Siihen ihanaan maahan ja ottaa senkin kaiken irti, mitä ei vaihtovuotena ehtinyt!
Tuntuu hassulta jättää bloggaus, kun olen jo melkein puoltitoista vuotta tottunut sitä tekemään. Saa nähdä jos vaikka katkankin jonkun muun blogin parissa, mutta tälle blogille on nyt aika sanoa hyvästi! Ihanaa kesänjatkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti